Minulle on taitanut käydä samalla lailla kuin monelle nukkekotituunaajalle, ajatukset pyörivät talossa ja sisustamisessa. Tuntuu että kyttään kaikkea mahdollista "sillä silmällä" että voisko jonkun pakkauksen, paperin, kankaan yms. hyödyntää talon sisustamisessa. Olen keskustassa töissä, joten työmatkatkin nykyjään kuljen askartelukaupasta toiseen-periaatteella ja usein löytyy jotain pientä ainakin. Töissä tyhjensin toimistotarviketilauksia ja sieltä bongasin ison kannellisen laatikon, jonka sitten todellakin kävellen (1.5 km) ja ruuhkajunassa kuljetin kotiin...huhuijaa.. Ihan vähällä en olisi moista hökötystä lähtenyt Helsingin keskustan läpi roudaaamaan. Sinne kerään sitten materiaalia siististi piiloon, eivät ole sitten levällään. Kävin jopa verhokaapinkin läpi "josko löytyis jotain" joka joutaisi kankaaksi "jonnekin" taloon.
No ei tässä muuta ongelmaa ole kuin että olen täysin tumpelo käsitöissä ja yritän opetella jotain edes. Oma edesmennyt äitini oli loistavan taitava käsityöihminen, oma tytär ompelee mitä haluaa, poika tekee puutöitä ja taitava onkin. Puolustuksekseni voisi kuitenkin sanoa, että olen erittäin visuaalinen, kotiani peilaan jatkuvasti miltä mikäkin näyttää, miltä pitäisi näyttää jne.
Ensimmäinen huonekalu jonka aion yrittää tehdä itse on sohva Nuhrulan olohuoneeseen, se tulee olemaan nykyaikainen lökösohva ja sitä mietinkin jatkuvasti miten alkaisin sitä toteuttaa; mitä sisälle, mistä kankaasta, mitä jaloiksi jne...
Olen todella lumoutunut siitä mitä nämä alan harrastajat tekevät itse käsillään! Vain taivas taitaa olla rajana ja mielikuvitusta käytetään loistavasti. Jopa Burana-lääkkeiden muovipakkausosasta on tehty vaikka mitä näköjään..
Iltaisin olen lukenut alan lehtiä, jopa sillä seurauksella että viime yönä näin unta että olin ihan omassa Nuhrulassa sisustamassa.... Eli tämä kaikki on juuri sitä halusinkin, halusin harrastuksen joka vie mukanaan ja unohdan touhutessa kaiken muun mahdollisen.
Tuosta oman talon nimestäni olen saanut kuulla kommentteja, että miksi ihmeessä Villa Nuhrula. No nimi on tietysti sarkastinen kun kyseessä on upea kartanomainen talo kuitenkin. Mutta oma kotini on aina ollut leikkimielellä Nuhrula ja kun sain tuon nukkekotini, niin aivan luonnollisesti siitä tuli Villa Nuhrula :) Ihan rakkauvella voisi sanoa!
Kiitos myös kommenteista! On ilo huomata että lukijoitakin löytyy, jättääkää vain puumerkkejä käynneistänne, ideoita, kritiikkiä - ihan mitä vain!
rakkauvella Kirsti
